Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
04.12.2008 - 14:02
Reilut kaksi vuotta sitten aloitin tämän blogin, mutta sittemmin kirjoittelu hiipui perheen kasvaessa ja elämän kiireiden lisääntyessä. Nyt kirjoitan tähän blogiin viimeistä kertaa, sillä Parsaa ei enää ole.



Kuvassa Parsa rauhallisilla ikiunillaan pesämökissään, josta katto poistettu.

Parsa oli yökyöpeli erakko ja nukkui yleensä kaiket päivät. Juomataukoja Parsa kuitenkin piti ja silloin päästiin vähän seurustelemaankin tai tarjoamaan tuoreruokaa ja herkkupaloja. Salaatti oli Parsan suosikkiruokaa ja SupaHamsterin vihreät nappulat inhokkeja. Ne Parsa kantoi aina vessalaatikkoon.

Öisin Parsa rullasi juoksupyörässään, joka oli sidottu häkin kattoon kangassuikaleilla melun estämiseksi.
Pesämökkiä Parsa vaihtoi oma-aloitteisesti muutaman kuukauden välein, yllätykseksemme yön aikana pesä olikin rakennettu uuteen laatikkoon tai majaan. Samoin vessanurkkausta Parsa vaihtoi silloin tällöin. Välillä käytti kahtakin nurkkaa yhtä aikaa. Toinen vessana ja toinen hylätyn ruoan kaatopaikkana.

Parsa eli terveenä kaksi vuotta ja kaksi ja puoli kuukautta ja oli vielä viimeisenä elinpäivänään aivan tavallinen puuhastelija, en havainnut minkäänlaista hitautta Parsan viimeissä viikoissa. Viimeisenä iltanaan/tai päivänään tyhjensi pesämökkinsä sisällön ulos pehmusteina toimineita kangaspaloja lukuunottamatta ja jäi itse sisälle. Pitkät karvat näkyivät sekä ovesta että ikkunasta, kun Parsa yleensä oli mökissään nukkuessaan täysin piilossa.

Hautasin Parsan lempikasvini juhannusruusun alle.


03.02.2007 - 23:02
Parsa voi hyvin, vaikka blogi ei olekaan päivittynyt aikoihin. Kamerakin piti vaihtaa ennen kuin saatiin järkeviä kuvia tästä vekkulista kaverista.Varsin unelias tyyppi tämä on, heräilee nykyisin hommiinsa puolenyön jälkeen ja aamuseitsemältä jo taas nukkuu. Eli kovin paljon ei ole päästy seurustelemaan.

Joskus Parsan omissa aikataulussa on poikkeuksia, silloin pyrimme heti käsittelemään sitäja ottamaan sen puuhalaatikkoon touhuamaan. Edelleen Parsa on aika arka ja säikky, mutta ihan viimeaikoina on havittu selvää rauhoittumista. Ehkä Parsa on nyt kasvanut isoksi.

09.11.2006 - 19:31
Parsan päivärytmi on varsin myöhäinen. Se heräilee kahdeksan-yhdeksän aikaan, venyttelee ja kömpii hitaasti häkissään. Sitten se kömpii pesälaatikkoon peseytymään. Vasta huolellisen puhdistautumisen jälkeen se alkaa etsiä ruokaa.

Käden häkkiin laittaminen sopii jo Parsalle, vaikka äkilliset liikkeet saavat sen sujahtamaan turvaan. Syliin Parsa otetaan vielä putken avulla. Putkestä Parsa tulee sitten omassa tahdissaan kädelle ja syliin, kunhan ensin saa päätetyksi kummasta päästä. Kun meno sylissä alkaa mennä liian vauhdikkaaksi sujautetaan putki eteen ja Parsa sinne rauhoittumaan.

Toissailtana Parsa pääsi kokeilemaan vapaana juoksemista pesuhuoneessa. Teimme vain yhden virheen: päästimme sen myös saunan lattialle. Eipä aikaakaan, kun otus oli kömpinyt saunan paneelien taakse.
Vielä oman nukkuma-aikamme jälkeen rakensimme ruokahoukutuksia lattialle ja portaat häkkiin, jotta Parsa voisi omassa tahdissaan yön pimeinä hetkinä tulla esiin piilostaan ja saada ruokaa ja nukkumapaikan. Onneksi se älysi tulla pois kolosta kahden tunnin kiipeilyn jälkeen. Sitten juomaan ja pesään piiloon.
01.11.2006 - 21:20
Kahtena iltana Parsa on otettu talouspaperiputkessa syliin ja annettu sen itse tulla putkesta ulos kädelle. Hurjia U-käännöksiä putkessa ja välillä pieni nenä ja pitkät viikset kurkistavat toisesta päästä ja välillä toisesta. Lopulta jommastakummasta päästä kömpii esiin puolikas hamsteri ja ykskaks joka paikka on täynnä eri suuntiin suihkailevaa pörröistä otusta. Utelias, mutta vielä niin arka.

Mikään sapuska ei osoita suurta intohimoa. Ei ole niin hyvää herkkupalaa, että sitä viitsisi ottaa.
29.10.2006 - 21:00
Parsan herättyä se siirrettiin talouspaperirullassa tyhjään pahvilaatikkoon, jossa oli rullia ja putkia ja maja. Sitten itse istumaan sohvalle ja käsi roikkumaan laatikkoon. Houkuttimena kädessä pieni pala banaania. Illan saldo oli vaatimaton, Parsa söi banaania kädestä kaksi kertaa ja kävi lähellä nuuskimassa kutittavilla viiksillään. Lämmin ja pehmeä kylki hipaisi muutamia kertoja. Ihanaa. Huomenna kokeilemme samalla tavalla uudestaan.
28.10.2006 - 21:20
Illalla Parsa tutustui innolla häkkiinsä, kierteli ja kaarteli, sujahti putkeen ja mökkiin, välillä tuli reunoille haistelemaan eikä välittänyt vaikka joku oli toisella puolella naama lasissa . Illan haaste oli tuoksuva ruoka yläkerrassa. Parsa ei tajunnut miten ruokaan pääsee käsiksi vaan yritti saada sitä alakerrasta katon läpi. Yläkertaan johtaa silta, mutta Parsan oli selvästi vaikea tajuta että sitä pitikin pääsee ylös. Eniten Parsa yritti kiivetä ylös siitä sillan vierestä. Lopulta, kuin vahingossa Parsa löysi tien ylös ruokien äärelle.

Yläkerrasssa touhutessaan Parsa putosi alas (ainakin kerran). Takajalka sai vähän kiinni kaiteesta ja se hidasti pudotusta. Alhaalla oli pehmentämässä talouspaperirulla. Ja samantien takaisin ylös.

Nurkassa oleva vessalaatikko jätti mukavan kolon häkin nurkkaan. Tokihan sinne piti nenä työntää ja samassa humpsahti Parsa ansaan. Kävi armoton ropina, kun Parsa suoritti nurkassa kaivuutöitä ja kaivoi itsensä ulos. Parsa yritti kiivetä myös pahvilaatikkopesäkopin katolle, mutta se oli liian korkea, etukäpälät ylettyivät reunalle juuri ja juuri.

Yön aikana Parsa oli siivonnut pesämökistään ulos kaikki purut, jotka toimme kasvattajalta. Luulimme, että niistä Parsa saisi kotoisan tunnelman, mutta nukkumapaikkaan niitä ei selvästi tarvittu. Lisäksi yön aikana oli suoritettu ruokasiirtoja. Kaikki Supa Hamster:n isommat palaset oli sinnikkästi siirretty tuoreruoka-astiaan illalliseksi tarjotun joqurtinjämien päälle.

Unta riitti puoli kahdeksaan, vaikka talossa imuroitiin ja elettiin normaalia lapsiperheen lauantaita.
Ensimmäiset vieraatkin kävivät Parsaa ihmettelemässä. Lasten suloinen serkkupoika 2,5 kk ei vielä Parsasta välittänyt.

28.10.2006 - 15:00
12.9.2006 syntyi Suvi Attilan hamsulaan pitkäkarvainen cremenvärinen poikue.
Poikueen isä on Moppi (pk ps valkoinen) ja emä Kiara (pk creme). Pahnanpohjimmaiseksi tästä poikueesta jäi uros Parsimonius, tuttavallisemmin Parsa, ja se muutti meille eilen.

Tänään Parsa saa vielä rauhassa tutustua omaan kotiinsa, aloitamme sen kesytyksen huomenna.

27.10.2006 - 19:00


Parsa kasvattajansa Suvi Attilan kuvaamana.
26.10.2006 - 19:00
Mitä kaikkea sitä pitää tiedon lisäksi hankkia kun hamsteri tulee taloon?

Edellisen postauksen linkkejä tuli luettua kovasti. Varsinkin harrastajien keskusteluista sain paljon hyviä vinkkejä. Esimerkiksi teto pesävanun vaarallisuudesta on minusta varsin olennainen juttu, ja tätä tietoa lemmikkieläinkaupoissa tarjoiltu, vaan vanua myytiin häkkien mukana ilman ohjeistusta.
Vierailin myös tiuhaan lemmikkitarvikekauppojen nettisivuilla ja tutustuin tarjontaan. Ensin oli ajatuksena mahdollisimman iso kolmikerroksinen häkki, mutta sopivan näköistä ja muotoista ei oikein ollut olemassa, ei uutena eikä käytettynä. Muoviset terraariot tuntuivat aluksi ihan järkyttäviltä, eikä ulkonäössäkään ole kehumista, ei minusta edelleenkään.

Muoviseen sitten kuitenkin päädyin, koska se sai niin paljon positiivista palautetta käyttäjiltää ja koska niistä löytyi helposti malleja, joissa on laaja lattiapinta-ala. Hinnat vaihtelivat huikeasti kaupoissa ja melkein jo tilasinkin tämän sen edullisen hinnan vuoksi, mutta koska niitä oli saatavana vain sinisinä jäi tuo asumus kauppaan. Onneksi vierailulla toisella puolella Suomea satuin piipahtamaan paikallisessa eläintarvikekaupassa ja sieltä löysin tämän valkoisena ja alle 50 eurolla. Pakkohan se oli ostaa, vaikka pieni juoksupyörä, muovinen ruoka-astia (keltaisen värin vuoksi) ja pesävanu jäävät tuosta käyttämättä. Pesämökkikin voi olla turhan pieni, mutta sen voinee poistaa käytöstä kun jää Parsalle pieneksi. Pikkuisena siihen ainakin vielä mahtuu.

Kuivikkeena meillä on aiottu käyttää haapakuoriketta tai puupellettiä, koska turha pöly on eliminoitava. Alkuun lähdetään puupelletillä, koska eläinkaupasta ei saanut Mörttiröpöä.
24.10.2006 - 18:00
Ensin innostui äiti. Lapset oli helppo saada mukaan, pari vierailua eläinkaupassa ja into oli piukassa. Isää piti vähän houkutella. Sitten luettiin viikkokaupalla kirjoja, osa kirjastosta löytyneistä oli vanhoja ja vanhentuneita. Seuraavaksi kahlattiin netissä ja löydettiin mielenkiintoisia linkkejä. Opittiin, että on hamstereita ja hamstereita.

Päädyttiin hankkimaan kasvattajalta syyrialainen hamsteri, pitkäkarvainen ja poika.

Tavaroiden ja sopivan hamsterin etsintä lähti käyntiin.



Kirjoittaja
Syyrialaisen hamsterin matka perheen sydämiin. Hoitamassa äiti, kouluikäinen tyttö ja kerhoikäinen poika. Hengessä mukana isä.
Arkisto